Yleistä Griffonista
kuva Alice van Kempen
Belgiangriffon jakautuu kolmeksi eri rotumuunnokseksi, jotka ovat karkeakarvaiset griffon belge ja griffon bruxellois sekä sileä ja lyhytkarvainen petit brabancon. Ensiksi mainitut eroavat toisistaan värin perusteella: griffon bruxellois on punaruskea ja griffon belge musta, mustanpunainen tai musta punaruskein merkein.
Belgiangriffoni on hyvin vanha rotu, jota aikoinaan käytettiin hevostalleissa rottakoirana. Seurakoira siitä tuli viime vuosisadan lopulla. Rotu oli kuolla sukupuuttoon ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta kasvatus vauhdittui uudelleen 1920-luvulla.
Kaikki kolme muunnosta ovat luonteeltaan uteliaita ja valppaita. Rakenteeltaan ne ovat tiiviitä ja vankkoja. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, muuta painon tulee olla 3,5-6 kg.
Turkinhoidossa säännöllinen harjaus riittää, minkä lisäksi karkeakarvaisen turkki nypitään pari kertaa vuodessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää säännölliseen silmien puhdistukseen.
Suomeen tulivat ensimmäiset belgiangriffonit jo 1920-luvulla, mutta sittemmin kanta hävisi. Kasvatus alkoi uudelleen 1950-luvun lopussa. 2007 rekisteröitiin griffoneita seuraavasti: 20 griffon belge, 44 griffon bruxellois sekä 68 petit brabancon.