Turkinhoito

Turkinhoitovälineitä

Teräskampa on tarpeellinen päivittäisessä turkin hoidossa. Hanki kampa jossa on sekä tiheä että harva puoli. Harvapuoli käy turkin ensiselvitykseen sekä parran käsittelyyn. Tiheällä voit viimeistellä, se on hyvä myös sileäkarvaiselle griffonille.

Harja, karkeahko harja. Ei liian tiheä, jolloin harja ei tunkeudu aluskarvaan asti, ei liioin liian harva, jolloin se menettää tehonsa. Harja on hyvä myös siinä vaiheessa kun olet näyttelyssä ja koirallasi on hiukan ylikypsässä vaiheessa oleva turkki. Harjalla voit ”litistää” sen enemmän ihonmyötäiseksi.

Sakset, mielellään pyöreäkärkiset ns. tassusakset, joilla poistat anturoiden väliset karvat, korvalehden sisäpuolella sekä silmiä uhkaavat karvat.

Kumisuka on hyvä karvanlähdön aikaan sileäkarvaisella griffonilla.

TURKINHOITO

Griffon tarvitsee pesua vain muutaman kerran vuodessa. Aina kuitenkin kun siihen on pakottava tarve! Koira menee kuralätäkköön tms. pyörimään on selvää, että se on pesun tarpeessa. Käsitys, ettei koiraa saa pestä lainkaan, on väärä. Liian tiheät kylvetykset kuitenkin kuivattavat turkin ja altistavat ihosairauksille.

Mikäli turkki tai etenkin parta (jota joutuu useinkin huuhtelemaan) käyvät kuivan ja hauraan tuntuiseksi on syytä käsitellä turkki ja parta turkinhoitoöljyllä.

Varsinainen kylvetys tapahtuu parhaiten koirashampoolla jotka eivät irrota turkin ja ihon omaa rasvaa. Koira kuivataan hyvin (mielellään käsikuivajaa apuna käyttäen). Pese koira vasta illan viimeisen ulkona käynnin jälkeen, varsinkin talvella.

Koira kammataan päivittäin ja katsotaan ettei sen partaan ole jäänyt takkuja tai ruokaa. Lyhytkarvainen griffon kaipaa myös kampaa, jolla irtolika irtoaa. Kumisuka auttaa irtokarvojen poistossa.

TRIMMAUS /”NYPPIMINEN”

Karkeakarvainen griffon trimmataan n. kaksi kertaa vuodessa. Kun turkki on kasvanut tarpeeksi pitkäksi, se tulee ilmavaksi ja alkaa irrota. Trimmauksen voi suorittaa alan liike. Sen voi myös tehdä itse, jolloin on mahdollista päästä juuri haluttuun lopputulokseen. Tuntien itse koiransa parhaiten, voi ottaa huomioon ennen nyppimisen aloittamista sellaisetkin seikat kuin, miten nopeasti koirasi turkki kasvaa mistäkin kohtaa. Toisinsanoen, hyvään lopputulokseen päästäksesi voit jättää esim. pään nyppimisen paria viikkoa myöhempään , ottaa jalat muita paikkoja aikaisemmin jne. Tähän ei tietenkään ole mahdollisuutta mikäli viet koirasi trimmausliikkeeseen, ellet nyt jaksa kiikuttaa sitä sinne useampaan kertaan.

Nyppiminen tehdään parhaiten pelkin sormin, halutessasi voit käyttää apuvälineenä sormenpäihin laitettavia kumitutteja joita saat esim. paperikaupoista. Tai voit ostaa apteekista tavallista liitujauhoa ja ripotella sitä turkkiin tai sormenpäihisi; se poistaa liian rasvan ja tekee nyppimisen helpommaksi.

Tartu peukalolla ja etusormella PIENEEN osaan karvoista ja nykäise nopeasti karvan kasvusuuntaan. Karvaa ei saa nostaa kohtisuoraan ylöspäin, vaan melko viistoon. Koira nypitään karva karvalta, aivan paljaaksi. Jäljelle jää vain pohjavilla sekä parta. Korvien alapuolelta voit nyppiä poskipartaa sen verran, että korvan ja parran alkamisrajaan jää sormen-parin rako. Tämä on tietysti makuasia, voit jättää parran pelkästään silmien tason alapuolellekin. Leuan alla partaa saa olla vaan leuassa, ei kurkussa tai kaulassa. Korvalehden reunat voi pyöristää saksilla, muuten korvalehdet nypitään päältä ja myös sisäpuolelta. Muista korvakäytävä. Silmien alapuolelta on silmiä uhkaavat karvat poistettava, sen voi tehdä parhaiten saksilla. Alavatsassa, nivustaipeissa sekä uroksilla ”pippelin” päässä olevat karvat voit myös kivuttomimmin poistaa saksilla. Voit myös pyöristää tassujen reunat. SAKSIA EI PITÄISI KÄYTTÄÄ MIHINKÄÄN MUUHUN PAIKKAAN. Jos karvaa leikataan, heikkenee karvan pigmentti yleensä ja siitä saattaa ajanoloon tulla huomattavasti vaaleampaa leikkauskohdista. Leikkaaminen vaikuttaa myös karvan laatuun. On selvää että esim. näyttelysiivouksen yhteydessä on karvaa monasti pakko, useistakin paikoista, lyhentää tai ohentaa. Mikäli pidät huolen, että em. kohdat tulevat aikanaan trimmauksen yhteydessä nypityksi, ei tällainen tilapäinen leikkaaminen ole vaarallista. Pyri kuitenkin rajoittamaan leikkauskohdat minimiinsä.

Trimmaus asettaa luonnollisesti myös omat vaatimuksensa näyttelyajankohtaan nähden. Koiran on näyttelypäivänä oltava mahdollisimman hyvässä ja sopivan pituisessa karvassa, ei liian lyhyessä eikä missään tapauksessa ylipitkässä, ilmavassa kunnossa. Koira on trimmattava pari kuukautta ennen, mieluiten n. 12 viikkoa. Pistä ylös nyppimispäivämäärä ja tarkkaile karvankasvuaikaa. Se helpottaa näyttelysuunnitelmia tehdessäsi. Muista että karva kasvaa talvella nopeammin kuin kesällä.

VÄLTÄ:

• kylvettämästä koiraa ennen trimmausta ja näyttelyä.
• leikkaamasta koiraa saksilla tai koneella (huomauta jos viet koiran liikkeeseen).
• käyttämästä mekaanisia apuvälineitä nyppimisen yhteydessä.

PENTUTRIMMAUS

Karkeakarvainen pentu nypitään ensimmäisen kerran noin 3kk iässä (huomioi vuodenaika). Pentukarva on pehmeää, latvoista tummaa ja enemmän tai vähemmän hörhelöistä irtokarvaa. Helposti irtoavalla pentukarvalla on hyvä opetella nyppimistä. Mikäli koiralla on ERITTÄIN heikko parta, voi senkin nyppiä pois. Yleensä sitä ei kuitenkaan tehdä, eikä varsinkaan myöhäisemmässä vaiheessa, koska parta kasvaa hitaasti

SILEÄKARVAISELLA griffonilla ei luonnollisesti trimmausongelmia ole, se on käytännöllisesti katsoen aina valmis näyttelyyn. Hännänpään voit siistiä saksilla ennen näyttelypäivää, siivota sen takapuolta nyppimällä tai saksilla varovasti siistien. Kyynärpäissä tai muualla olevat tupsut voit leikata pois. Samoin myös uroksen ”pippelin” pään sekä tarvittaessa uroksen kiveksien ympärillä olevat karvat. Säämiskän palanen on myös hyvä kiillotus väline. Karvanlähdön aikaan voit nopeuttaa turkinlähtöä hieromalla käsin voimakkaasti turkkia vastakarvaan, lopuksi muutama vetäisy myötäkarvaan. Voit myös käyttää apuna kumisukaa.